Muutoksia

Meidän koulumme takapiha: hautausmaa.
Tuorein hauta on kuulemma reilut 70 vuotta vanha.

Eilen saimme tiedon, että ensi viikon keskiviikkona on seuraava normaalinmittainen koulupäivä. Huominen koulupäivä kestää huimat puolitoista tuntia ja perjantaina koulussa on jonkin sortin "parents day at school" eli paikallisten opiskelijoiden vanhemmat pääsevät vierailemaan koululla ja opiskelijat ovat järjestäneet erilaista ohjelmaa perjantaiaamuksi. Maanantaina eli 4.5 puolestaan juhlitaan Latvian itsenäisyyspäivää, joten maanantai ja tiistaikin ovat vapaita. Kelvannee meille nämä järjestelyt!

Saimme tänään tietää tarkemmin muista meitä koskevista muutoksista, jotka tällä kertaa koskivat lukujärjestystämme. Niin kuin olen aiemmin kertonut, monet oppitunneistamme on järjestetty neljännen vuosikurssin eli viimeisen vuoden opiskelijoiden kanssa. Tämän viikon jälkeen neljännen vuoden opiskelijoiden normi opinnot loppuvat ja he keskittyvät loppukevään ajan lopputöidensä viimeistelyyn. Myös meille tämä merkitsee kyseisten kurssien päättymistä ja radikaaleja muutoksia vasta tutuksi tulleeseen lukujärjestykseen. Harmiksemme saimme tänään kuulla, että monen loppuvan kurssin tilalle tulee itsenäistä opiskelua. Myös piirrustusta on kokonaiset seitsemän oppituntia vähemmän ja niiden tilalle on siirretty maalausta. Tuleva lukujärjestyksemme tulee siis koostumaan lähinnä pelkästään maalauksen tunneista, joista lähestulkoon kaikki tunnit tulevat olemaan asetelmamaalausta. Kummallekkin meistä isoin kolhu opintojen etenemisessä on elävänmallin piirustustuntien sekä piirustus tuntien päättyminen ylipäätään. Myös croquis eli luonnostelutunnit loppuvat. Itselle ihmisen anatomia ja mittasuhteiden hahmotus ovat tärkeimpiä kehitettäviä kohteita mitä piirtämiseen tulee ja siksi elävän mallin piirtäminen olisi ehdottoman tärkeää. Siinä hahmotuskyky kehittyy aivan eri tavalla kuin verrattuna vaikka ihmishahmon piirtämiseen suoraan valokuvasta. Piirustuksen tunnit ovat tuoneet myös vaihtelua loputtomiin asetelmanmaalaustunteihin. No mutta, opinpa kunnolla maalaamaan öljyväreillä seuraavan kuukauden aikana.

Piirustuksen kotitehtävänä oli luoda sommitelma käsistä eri asennoissa. Käytin tässä pohjana vaalean beigeä paperia sekä nestemmäistä tussia. Kokeilin tussi nesteellä piirtämistä ensimmäistä kertaa ikinä. Tämä oli hyödyllinen harjoitus sillä käsien piirtäminen on minulle melko vierasta.

Tänään koulu alkoi myöhään vasta vartin yli yksitoista kahdella kuvanveiston tunnilla. Tunnit ovat melkeinpä yksityistunteja, sillä minun ja Henrietan lisäksi tunnilla on eräs neljännen vuoden opiskelija tyttö työskentelemässä lopputyönsä parissa. Jututin tyttöä tänään vielä keskeneräisestä veistoksestaan, jolle hän oli muovailemassa alustaa.Tyttö kertoi lopputyönsä teemana olevan sota. 

Latvia itsenäistyi Neuvostoliitosta vuonna 1991 ja latvialaiset ovat edelleen vähemmistönä omassa pääkaupungissaan. Valtaosa asukkaista on venäläisiä ja venäjänkielisiä. Venäjän kieltä on täällä tärkeää osata ja esimerkiksi joihinkin virkoihin on mahdoton päästä ilman kielitaitoa. Neuvostoliitto ajasta muistuttamassa ovat esimerkiksi miehitysmuseo, joka käsittelee Latvian historiaa neuvostoliittomiehityksen sekä natsi-Saksan ajalta sekä museoksi avattu KGB-päämaja rakennus, joka oli neuvostoliiton tiedustelupoliisin käytössä aina Latvian itsenäistymiseen asti. Rakennukseen toimitettiin vangeiksi, kuulusteltaviksi ja jopa tapettaviksi neuvostoliitto vastaisiksi epäiltyjä henkilöitä. Itse en ole vielä näissä museoissa ehtinyt vierailla, mutta nämä kohteet ovat tehtävälistalla.

Politiikasta tai etnisestä alkuperästä keskusteltaessa tulee täällä toimia harkitusti ja keskustella aiheesta itselleen tutuksi tulleen keskustelukumppanin kanssa, sillä neuvostoliiton aikaiset tapahtumat ovat täällä vielä hyvin tuoreessa muistissa ja aihe saattaa nostattaa pintaan voimakkaitakin tunteita. 

Kuvanveistossa aloitettu solmu alkaa edistyä. Ensi kerralla valamme nämä kipsiin.

Loppupäivä eteni piirustus tunteihin ja meille selvisi, että ainakin ensimmäinen 40 minuuttia menisi paikallisten opiskelijoiden croquis-töiden arviointiin. Arviointi tilaisuudessa pyöri kokonaiset kaksi vuosikurssillista opiskelijoita sekä arviointia oli suorittamassa neljä opettajaa. Arvosteluasteikkona toimi tyypillinen arviointi 1-10. Jotta opiskelija saa 10 arvosanakseen tulee hänen palauttaa 40 isoa (eli a2 tai a3 kokoista) luonnosta, joissa oli hyödynnetty erilaisia piirrustus tekniikoita. Välineinä saa ja tulee käyttää erivärisiä nestemmäisiä tusseja, öljy- sekä kuivapastelliliituja, hiiltä, lyijykyniä ja kaikkea muuta maan ja taivaan välillä. Kritiikin seuraaminen antoi itselle paljon ideoita, kuinka voisin itse toteuttaa nopeaa luonnostelua. Parille viimeiselle tunnille opettaja antoi tehtäväksi piirtää ötököitä, joille tuli liittää ihmisen pää tai vartalon osia. Todella kehittävää.

Paikallinen opiskelija Gerda kritiikissä.

Tutkimassa

Eilen päätimme pitää hyvin ansaitun vapaapäivän kaikesta kouluun liittyvästä, vihdoin. Sää oli myös meidän puolellamme ja vaikka aurinko näyttäytyikin taivaalla vain hetken, oli ulkona silti miltei kesäisen lämmin sää. Päätimme käyttää lauantaipäivän rentoutuen, ostoksia tehden ja Riikaa tutkien.

Kaupunki näkymää ja Zeppelin marketti hallit.

Päivän tutkimusretki alkoi bussi ja raitiovaunu matkalla kohti kuuluisaa keskustoria. Keskustori sijaitsee vanhan kaupungin liepeillä, lähellä rautatieasemaa ja se koostuu ulos pystytetyistä torikojuista ja – pöydistä sekä valtavista, ensimmäisen maailmansodan aikana pystytetyistä vanhoista ilmalaivojen huoltohalleista. Yhteensä zeppelinhalleja on neljä ja ne on jaoteltu jokainen omaansa tuoreita elintarvikkeita myyvään yksikköönsä. Näitä yksikköjä ovat liha-, kala, hedelmä ja vihannes sekä meijeri- ja lihavalmistetuotteet. Hallien valikoimassa on siis valtaisat määrät todella tuoreita elintarvikkeita, kuten kalatiskin antimista valtaosa liikutteli vielä kiduksiaan. Hinnatkaan eivät olleet päätä huimaavia, muikun kilohinta huiteli 0,60 cnt kohdalla ja lohta saattoi saada alta kuuden euron kilo. Tiskeihin oli päätynyt myös mitä erikoisimpia kala- ja äyriäislajikkeita aina ankeriaasta sampiin asti. 



Markettihallien ulkopuolella vallitsi varsinainen torialue täynnä vaatteita, hedelmiä, meripihkakoruja – sekä muita matkamuisto esineitä myyviä pöytiä ja kojuja. Muutama kirpputoripöytä myös mahtui joukkoon.

Hedelmä ja vihannes halli kuvattuna sisältäpäin.

Meripihkaa, jossa sisällä hyönteisiä.

Keskustori vierailun jälkeen päätimme käydä luonnonhistoriallisessa museossa mukanamme paikallinen opiskelutoveri. Luonnonhistoriallinen museo oli jaoteltu eri teemoittain kuuteen kerrokseen. Alimpana esiteltiin erilaisia kivilajikkeita kuten ametisteja tai kristalleja. Kerroksia ylemmäs siirryttäessä tulivat vastaan laajat kokoelmat erilaisista täytetyistä eläimistä, linnuista sekä hyönteisistä. Lopulta viimeisessä ja ylimmässä kerroksessa esiteltiin erilaisia ihmisen luurankoja, pääkalloja sekä purkitettuja sikiöitä.

Kiviä, jotka hohtavat uv-valossa.

Murto-osa luonnonhistoriallisen museon perhoskokoelmista. Mukaan kuului myös uhainalaisia lajikkeita

Luolamies-vaihtarit.

Museo kierroksen päätyttyä päätimme lähteä etsimään rentoa istuskelupaikkaa ja harhailimme lopulta sattumalta Pyhän Pietarin kirkon etuoville. Pyhän Pietarin kirkko on alun perin rakennettu vuonna 1209 ja siihen on tehty erilaisia laajennus ja korjaustöitä aina 1700-luvulle asti. Neuvostoaikana kirkkoon rakennutettiin hissi, joka tarjosi yleisölle elämyksen tutkia näköaloja. Opiskelijakortilla saimme reippaasti alennusta sisäänpääsystä kirkkoon ja suuntasimmekin hissille, jonka toimintaa valvoi ipadiaan kyllästyneenä selaava naishenkilö. Torni oli ylhäältä melko ahdas ja ilmeisesti kohtalaisen hyvän sään takia oli torniin myös tunkua. Liikkuminen oli hetken miltei mahdotonta, joten ahtaanpaikankammoiselle, jota korkeat paikat jännittävät en voi nähtävyyttä suositella. Mutta saatiinpa mekin sitä muutama kuva napsaistua yläilmoissa. Yhteensä tornilla on mittaa 123 metriä.

Riika on Baltian maiden väkiluvultaan suurin kaupunki, yltäen noin 700 000 asukkaaseen. Kaupungin jakaa Daugana- joki.

Loppuilta menikin kolmen suomalaisen vaihtarin kanssa iltaa istuessa ja keskusteltaessa kukin omista tulevaisuuden suunnitelmista, matkustelusta ja opiskelusta. Good times, näitä päiviä lisää.

Loppukevennys: täytetty jänis luonnonhistoriallisesta museosta. Kiva, eikö?

Torstai täydellisyyttä

”Perfect!”

Tänään se tapahtui: ensimmäinen onnistuminen, tai vähintäänkin tunne siitä. Lukujärjestyksessämme on abstraktin eli ei-esittävän maalauksen kurssi. Tunteja on vain yksi viikossa ja tunnista osa käytetään yleensä tehtävänannon jakamiseen sekä edellisten tehtävien kehityksen seurantaan. Kurssi muutoin suoritetaan siis etänä kotitehtävien merkeissä. Pari viikkoa takaperin saimme tehtäväksi luonnostella viisi erilaista abstraktia sommitelmaa, joiden muotoina tuli käyttää ympyrää, kolmiota, viivaa, lävistäjää eli diagonaalia sekä esirippua muistuttavaa mallia. Itselleni abstraktitaide ei ole kovin tuttua, saati sitten sen tekeminen. Geometriset muodot sekä suorat linjat ja vahva viivan käyttö ovat kuitenkin aina viehättäneet minua omalla tavallaan, joten suhtauduin tehtävään toiveikkaasti. Lähdin lopulta maalaamaan viidelle pienehkölle maalausalustalle erilaisia sommitelmia, eri tekniikoin. Kaikki viisi jäivät kesken kukin enemmän tai vähemmän, mutta se riitti näyttämään opettajalle että työt oli viimein saatu alkuun. Tutkiessaan tänään kuvia tekemistäni sommitelmista hihkaisi nuorehko hyvin englantia taitava miesopettaja: ”Perfect! This is perfect, nothing to add.” JES! Tämä oli ensimmäinen aidosti positiivinen palaute, mitä olen saanut koko kahden viikon aikana. Mahtavaa! Yleensä täällä opettajilta saatava palaute liittyy aina korjattaviin ja kehitettäviin asioihin eli tsemppiä tai kehuja ei täällä niin vain jaeta. 

Viisi keskeneräistä abstraktia sommitelmaa.

Loppuviikko ylipäätään on lähtenyt käyntiin aivan erilaisella vaihteella ja vihdoin alkaa tuntua, että opiskelu alkaa sujua. Johtuneeko se lienee edessä häämöttävästä vapaasta viikonlopusta, näyttämisen halusta opettajille vai ensimmäisinä aloitettujen töiden pian loppuun saattamisesta, sitä en tiedä. Toinen tämän päivän mielialaa nostattanut tunti oli ehdottomasti piirustuksentunnin nopeat luonnokset. Aiheena tänään oli elävämalli ja asentona makaava. Makaava on mielestäni melko haastava ja erilaisista kuvakulmista katsottuna asennot tuntuvat ajoittain todella vaikeilta. Tunnin viimeinen suoraan sivulta kuvattu asento onnistui mielestäni parhaiten ja asento oli kaikin puolin tunnin mielenkiintoisin ja ehkä yksi vaikeimmista myös. Asento oli jollain tavoin inspiroiva ja ehkä innostun joku päivä tekemään asennosta myös maalauksen. Kunkin piirustuksen tekemiseen aikaa oli annettu 20 minuuttia.

Viimeinen makaava asento kaikkine virheineen.

Mittasuhteiden kanssa painittiin myös aikaisemmin aamulla. Tehtävänä oli aloittaa omakuvamaalaus, tarkoituksena kuvata itsensä jonakin mikä inspiroi, kuvaa tai kiinnostaa itseään. Tärkeintä oli kuvata koko vartalo työssä. Omaksi teemakseni valitsin muinaisin Egyptin ja asennoksi puolestaan hankalaksi osoittautuvan puoliksi istuvan, puoliksi makaavan asennon. Voi Jestas. Pohja luonnoksen hahmosta maalasin kaksi kertaa itse väärin, kunnes opettaja riensi hätiin ja auttoi mittasuhteiden hahmottamisen kanssa. Kokonaiset puolitoista tuntia maalasin isolle taulupohjalle asentoa, joka lopulta onnistui erinäisten ”oman vartalon valokuvaus asennossa”- sessioiden jälkeen.

Kolmas kerta toden sanoo. Pieni a4-kokoinen valokuva minusta istumassa asennossa helpottamassa luonnostelua.

Myös asetelmamaalaus, joka sisältää metallia, lasia, kangasta ja kipsipään ja jonka kanssa on tullut painittua kuusi tuntia viikossa, viimeisen kahden ja puolen viikon ajan on myös kohta lähellä valmistumistaan eli kokonaisuudessaan on tämä torstai ollut hyvin onnistunut ja tuottelias päivä.   

Working harder

Tiistai on toivoa täynnä, tai sitten ei.

Muutamalta viime päivältä käteen on jäänyt mustaakin mustemmat silmäpussit ja sylillinen kotitehtäviä. Maanantai vietettiinkin yhteensä 11 tuntia lähes yhtä soittoisesti jonkin sortin koulutehtävän parissa. Muutoin opiskelu on sujunut erittäin hyvin ja latvialaiset kanssaopiskelijat vaikuttavat iloisilta ja innokkailta. Monet tulevat avoimesti ja uteliaina jutustelemaan suomalaisuudesta, opiskelustamme täällä ja Suomessa tai muutoin vain kyselemään kuulumisia.

Opettajien ja meidän välissä oleva kielimuuri, kommunikaatio- ja informaatiokatkoksineen eivät toisinaan lievennä stressin täyteistä mielialaa ja ne tekevät aika ajoin koulupäivistä vähän synkeämpiä. Lievää turhautumista onkin siis ilmoilla, kun omaa aikaa ei liiemmin ole ja koska asuntomme koostuu yhdestä isosta huoneesta (plus kylpyhuone) ei ole myöskään omaa rauhaa tai yksityisyyttä. Kummankin on tullut joustaa niin nukkumaanmeno ajoissa kuin arjen perusaskareissa. Kiitos Henrietan kärsivällisyyden, on yhteiselomme muutoin sujunut aika mallikkaasti. 

Graffittitaide kukoistaa täällä joka puolella.

Asuntomme on muutoin oikein viihtyisä ja vasta remontoitukin. Vuokraa on maksettavana alta viidensadan per kuukausi ja huoneissamme käy päivittäin siivooja tyhjentämässä roskakorit. Eli aika kohtuullista sanoisin! Molemmilla on omat isohkot työpöydät käytössä ja keittiömme perusvarusteluiden lisäksi koostuu kahdesta liedestä sekä jääkaappipakastimesta. Uunia meillä ei ole, joten ruoanlaitto mahdollisuudet ovat sen puolesta hieman rajatummat.  Ruoka on todella edullista kotipuoleen verrattuna, esimerkiksi tuore pakkaamaton liha saattaa maksaa täällä ruokakaupassa yli puolet vähemmän. Ainoa miinus puoli on, että kraanavesi ei ole juomakelpoista, tai se ei ainakaan ole suositeltavaa. Mutta viiden litran vesitönikkä maksaa vaivaiset 0,60cnt.

Asuntolamme sijaitsee kätevästi yhden bussipysäkin päässä keskustasta ja mukava yllätys olikin, että Jana Rozentala eli lyhyemmin JRRMV tarjoaa opiskelijoilleen veloituksetta kulkukortin, jolla voi rajattomasti käyttää kaupungin bussi- ja raitiovaunu yhteyksiä. Toinen ehdoton ykkösjuttu oli saamamme opiskelijakortit, jotka mahdollistavat pääsyn moneen museoon tai tutkimaan muita nähtävyyksiä maksutta tai reilusti alennettuun hintaan. Opiskelijakortilla saa myös alennusta taidekauppojen taidetarvikemateriaaleista.

Luulen, että paineet helpottavat ja tehtävien määrä vähenee kun saadaan kunnolla jokainen kurssi käyntiin.

Kirppitori ja vintage-liike löytöjä viikonlopulta. Kaikki 0,75cnt/kpl.

Keskiviikko on toivoa täynnä.

Maalaten, piirtäen - mutta miten?

Ensimmäinen kokonainen kouluviikko on takana ja viikko onkin rullannut eteenpäin edellisviikolla aloitettujen tehtävien parissa. Koulupäivät meillä kestävät keskimäärin aamuyhdeksästä lähemmäs kello viittä ja läksyjä tulee aika tahdilla. Kaupungilla kiertely on siis jäänyt minimiin ja ensimmäisen viikon ajan on tullut keskityttyä koulunkäyntiin, pitkien yöunien saantiin ja koulun tavoille opetteluun. 

Erään piirrustuskurssin keskeneräinen työ.

Talon tavoille opettelussa onkin ollut haastetta sillä opiskelu ja opetus eroavat kotimaahan monella tavalla. Ensimmäinen ja ehkä merkittävin ero ajankäytön kannalta on erikoinen lukujärjestys ratkaisu. Täällä samana päivänä on muutama tunti yhtä oppiainetta, kun taas Suomessa on yhtä oppiainetta päivän aikana. Tämä tarkoittaa sitä, että työskentelytahdin on oltava tehokasta ja nopeaa. Tuntien välillä olevat viiden minuutin siirtymät tekevät välillä myös tiukkaa, sillä opettajat olettavat oppilaiden tulevan tunneille aina ajoissa. Tähän viiden minuutin taukoon tulee sisällyttää edellisen tunnin jälkisiivoukset sekä seuraavaan luokkaan siirtyminen sekä sinne uuden työpisteen pystyttäminen.

Toisena erona olen huomannut erot opettamisessa. Osa opettajista on hyvin aktiivisia opetustilanteissa: jotkut opettajat täällä saattavat tulla paikallesi ja piirtää tai maalata suoraan työhösi, tehden merkittäviäkin muutoksia piirustukseen tai maalaukseen. Jotkut neuvovat kauan ja hartaasti, toiset vain muutamalla sanalla silloin tällöin. Oudointa ovat ehkä opettajat, jotka saattavat kolmen oppitunnin aikana käydä luokassa vain kahdesti kiertämässä jokaisen oppilaan vuorollaan nopeasti läpi ja lähteä taas matkoihinsa. Tämä on kuulemma ihan normaali käytäntö.

Keskeneräinen muotokuva. Käytetyt työtunnit tähän asti: 8x40min

Opiskelu itsessään mielestäni eroaa akateemisella painottamisella. Jana Rozentala taidekoulussa painotetaan hurjan paljon teknistä osaamista, siinä hallittua tarkkuutta ja täydellisyyttä ja omalle ilmaisulle jää teoksissa vain pieni osa, joka näkyy lähinnä saatujen kotitehtävien toteuttamisessa. Tavoitteena on opettaa oppilaat hallitsemaan erinomaisesti erilaisia tekniikoita ja oppia hyödyntämään erilaisia materiaaleja. Tämä näkyy esimerkiksi mitä erikoisimpina asetelma sommitelmina, joiden elementteinä saattaa yhtä aikaa olla vaahtosammutin, ruukkukasvi ja osa vuohentaljaa eli toisistaan täysin eroavia elementtejä. Monipuolisten tehtävien tarkoituksina on lähinnä opettaa opiskelijoita saavuttamaan erilaisten materiaalien ja muotojen tuntu, kuin luoda ainutlaatuista, esteettistä joka kodin seinälle ripustettavaa taidetta. Teos on siis kirjaimellisesti harjoitus. Omassa kotikoulussani painotus on lähinnä niin oman ilmaisun kuin kuvamaailman harjaannuttamiseen, kuin akateemiseen täydellisyyteen, vaikka teknistä kehittymistäkin seurataan.

Öljyväri asetelma. Alimpana työ valmiina. Käytetty aika: 6x40min.

Mutta nyt jätettäköön koulu hetkiseksi mielestä ja siirrytään viikonlopun viettoon.

Loppukevennys: Minun ja Henrietan tekemät päät vapaasti valituista materiaaleista.
Seuraavaksi vuorossa on näiden maalaaminen öljyvärein kanvaasille.

Sataa sataa krokisee

Kuudes päivä Riiassa alkoi sateisen ja harmaan sään saattelemana. Käveltyämme aamu yhdeksäksi kouluun oli aika tutustua uuteen oppiaineeseen conceptual composition. Oppiaine painottuu erilaisten tietokone ohjelmien hyödyntämiseen visuaalisesti. Näitä ohjelmia ovat esimerkiksi Illustrator, Photoshop-kuvanmuokkaus sekä Indesign. Näistä ohjelmista tutuin minulle on Photoshop. Tehtäväksemme saimme suunnitella omaa kuviteltua taidenäyttelyä varten mainosjulisteen, internet-bannerin sekä lentolehtisen.  Tehtävä jäi muhimaan ja tunnilla oikeastaan testailimme vain piirtopöytiä sekä selasimme edellisten oppilaiden tekemiä töitä.

Jana Rozentāla taidekoulussa opiskelu aloitetaan keskimäärin 16-vuotiaana ja opinnot yhteensä kestävät neljä vuotta. Koulun opiskelijoille ei myönnetä asumislisää tai opintotukea, kuten Suomessa, mutta he puolestaan saavat stipendi-rahaa 50 euroa kuussa, jolla kustannetaan mm. kaikki taidetarvikemateriaalit.  Kävimme viime viikolla ostamassa öljyvärisetin, jonka hinnaksi tuli n. 40 euroa. Yhden värituubin hinta täällä on suunnilleen puolet kotimaan hinnoista. Yllätykseksi puolestaan paljastunut ylimääräisten materiaalien kustannukset esimerkiksi kotitehtäviin vaadittavat tarvikkeet.

Lauantaisen taidenäyttely käynnin kuvasaldoa.

Koulupäivä jatkui viime viikolla aloitetun maalauksen parissa kolmen maalaustunnin verran. Opettaja puhuu lauseen verran englantia, kommentoiden luonnostelemaani asetelmaa: ”This is bad.”. Muutoin opettaja ei puhu sanaakaan englantia, tai ei halua puhua.

Kesäloman pituus opiskelijoilla on kolmisen kuukautta. Joka kesä opiskelijoille annetaan tehtäväksi maalata 40 maalausta eli yhden maalauksen tekemiseen on aikaa keskimäärin kaksi päivää. Ilman kaikkia neljääkymmentä maalausta saattaa opiskelijalta jäädä saamatta seuraavan lukukauden stipendiraha, joka on opiskelijoille elintärkeä pystyäkseen jatkamaan opintoja muiden tahtiin. Jatkuva maalaaminen lomallakin ylläpitää vuoden aikana opittuja taitoja.

Iltapäivällä kahden hyppytunnin jälkeen oli aika siirtyä design graphicin tunneille. Opettaja antoi samanlaisen tehtävän kuin aamutunnilla, eli taas julisteen tekoon. Design graphic on kuitenkin enemmän keskittynyt fontteihin ja niiden luomiseen, kuin tietokoneohjelmien pyörittelyyn. Luonnostelin muutamaa esimerkki fonttia tunnilla, mutta tämäkin suunnittelu jäänee taas kotitehtäväksi.

Perinteinen latvialainen ateria: ruskeita papuja, hapankaalia ja pekonia ranskankermalla.

Jana Rozentāla kouluun ei ole paikallisen opiskelijan mukaan ollut viime vuosina suurta tunkua. Vuonna jona hän haki kouluun vain kuusi hakijaa jäi ilman paikkaa, mutta muina vuosina on hakijoita ollut kuulemma enemmän. Valituksi tulemiseen vaikuttavat pääosin pääsykoe menestys sekä ylä-asteen arvosanat. Monella kouluun hakevalla opiskelijalla on jo vahva tausta kuvataide opinnoissa.

Suunnilleen neljältä aloitimme ensimmäiset croquis-piirustuksen the big hall- luokkatilassa. Aikaa yhden piirustuksen tekemiseen oli 5 minuuttia. Croquis-piirtämisen tarkoituksena on luonnostella paperille haluttu hahmo ”kokonaisena” ja oikeilla mittasuhteilla. Yksityiskohdilla ei ole suurta merkitystä. Lopputunnista aikaa lyhennettiin neljään minuuttiin per luonnos. Tunnit jatkuivat viiteen asti, mutta osa opiskelijoista jäi meidän lähdettyämme vielä piirtämään. Croquis-tuntia varten oli palkattu elävä malli. Jokainen osallistui mallin palkanmaksuun 0,25 centin verran, sillä malli ei ole koulun rahoittama ja croquis-tunnit ovat vapaaehtoisia. Silti opiskelijoilta vaaditaan kurssin loppuarvosanaa varten tietty määrä valmiita luonnoksia, jotta saavat arvosanan. Koulupäivä jatkuu ainakin minun osalta vielä pitkälle iltaan sillä pöydällä odottaa vino pino kotitehtäviä.

Kroki-luonnoksia. Mittasuhteiden hallinnassa on kehitettävää.

Onneksi huomenna on taidegrafiikkaa.

Auringonlasku lauantailta.

Like ocean with waves

Kaksi kuukautta kestävän vaihtojaksomme aikana opiskelemme  Jaņa Rozentāla nimisessä taidekoulussa ja se sijaitseekin kätevästi vartin kävelymatkan päässä asunnoltamme. Koulu tarjoaa monipuolisia opintoja esimerkiksi valokuvausta, 3D-muotoilua tietokoneella ja taidegrafiikkaa aina perinteisten aineiden kuten piirtämisen ja maalaamisen lisäksi. Pienehkössä 130 opiskelijan koulussa on oma rehtori, kirjasto sekä atk-tilat.

Tunnelmallinen koulurakennus pitää sisällään neljä kerrosta, joihin on sisällytetty pieniä luokkahuoneita sekä "the big hall"- niminen isompi luokkatila, joka on erityisesti luonnostelua ja croquis (nopea piirrustus elävästä mallista) - piirtämistä varten.

Keskiviikkona oli ensimmäinen koulupäivämme, jota innostuksen ja jännityksen sekaisin tuntein odotettiin. Päivä alkoi tapaamalla koulumme kansainvälisyysvastaava, joka piti meille esittely kierroksen koulussa. Ensimmäisenä ihmetystä aiheuttivat ympäri koulua pöytiensä äärellä istuskelevat vanhemmat naiset, joiden työtehtäviksi paljastuivat valvontakameramonitorien tuijottelu, alaikäisten opiskelijoiden läsnäolo-, narikka- sekä tavaravaraston valvonta. Jokaiselle työtehtävälle on nimetty oma valvojansa. Paikallisten opiskelijoiden mukaan valvojat saattavat jopa yöpyä koululla ja työskennellä 12 tunnin työvuoroissa. Moni valvojista viettääkin siis osan työpäivästään torkkuen pöytänsä äärellä tai katsellen saippuasarjoja vanhoista putkitelevisioista. 

Kierroksen päätyttyä oli aika siirtyä saamamme lukujärjestyksen mukaisille oppitunneille, joista ensimmäisenä vuorossa oli kuvanveisto. Opettaja antoi meille tehtävän sitoa huivista halutun solmun, joka tuli muotoilla savesta. Solmulle tuli muotoilla suorakulmion muotoinen alusta mahdollisimman tarkasti tasaiseksi ja täydelliseksi. Jo tämä yksinkertainen tehtävä toi minulle haastetta ja opettaja totesikin alustani pinnan oleva kuin "meri, jossa on aaltoja". Kahdella oppitunnilla ei ehditty etenemään alustan muotoilusta eteenpäin, joten tämä tehtävä jatkunee ensiviikolla.

Savea säilytetään vanhassa ammeessa ja lapiolla voi sieltä kaivaa haluamansa kokoisen kimpaleen.

Ylhäällä solmu ja alhaalla hyvä yritys tasaisesta alustasta.

Seuraavana ohjelmassa oli ensimmäiset piirrustuksen tunnit. Jo oppitunnin alussa selvisi, että opettaja ei puhu sanaakaan englantia, mutta paikallinen opiskelija tulkkasi lämpimästi hymyilevän naisopettajan rytmikästä latviaa. Jatkoimme latvialaisopiskelijoiden jo aikaisemmin saamaa tehtävää piirtää lyijykynin muotokuvaa elävästä mallista. Aikaa tehtävän suorittamiseen oli annettu kolme tuntia ja itse hitaana piirtäjänä ehdin tehdän vain osan kasvoista ja en niitäkään valmiiksi. Kokonaisuudessaan luokassa vallitsi iloinen ja lämmin tunnelma. Tunneilla työskennellään 40 minuutin putkissa viiden minuutin tauoin.

Työ ensimmäiseltä piirrustus tunnilta.

Torstaina aloitimme koulupäivän aamu yhdeksältä ohjelmassa composition eli sommitelma. Tunnin tehtävänantona oli luonnostella kokovartalo omakuvaa tulevaa maalausta varten. Sommittelu tunnin ja sitä seuranneen 40 minuutin hyppytunnin jälkeen siirryimme jälleen piirrustus luokkaan, tänään aiheemme tutkielmat käsistä. Aikaa piirtämiseen oli kahden oppitunnin verran ja tarkoituksena oli luoda mahdollisimman realistista jälkeä. Hitaalla piirtäjällä oli jälleen kiire pysyä latvialais taiturien perässä, mutta olin silti ylpeä saadessani edes jotain paperille.

Tutkielma käsistä. Piirrustukseen käytetty aikaa 40 minuuttia.

Jaņa Rozentāla koulun opiskelijoiden piirrustustyylistä houkuu perinteikkyys, eikä esimerkiksi ekspressiivisempää tyyliä juurikaan suosita. Piirrustuksissa valo ja varjo alueet jaetaan "laatikoihin", jotka väritetään eri tummuus- tai vaaleusasteiden mukaan luoden piirrustukseen muotoa kohdetta mukaillen. Tyyli poikkeaa täysin siitä mitä olen itse tottunut tekemään, sillä oma jälkeni on hyvin pehmeää ja pyrin varjostuksissakin peittämään selkeät kynän jäljet. Kokeilin kuitenkin opetella erilaista piirrustus tapaa ja hankalaahan se oli. Ryhmä, jonka kanssa olemme piirrustuksen tunneilla ovat kolmannen vuoden oppilaita. Opiskelijat harjoittelevat piirrustusta ainakin kuusi tuntia viikossa, kuukausittain, joka vuosi. Tämä ja jatkuvat kotiin annetut piirrustus tehtävät mahdollistavat opiskelijoiden kehityksen kohti teknistä täydellisyyttä.

Takana on kaksi kokonaista koulupäivää ja kotitehtäviä on ropissut jo neljä sisältäen luonnoksia sommitelmista sekä ihmispään muotoisen patsaan muotoilu itse valitsemista materiaaleista. Eräs oppilas oli muotoillut omansa esimerkiksi hyödyntäen tyhjää muovipulloa, teippiä ja wc-paperia.

Tiukka aloitus ja tähän kestää hetki tottua. Huomenna kuitenkin perjantai täynnä piirrustusta ja maalausta, sekä kansainvälisyysvastaavamme lupasi koulun jälkeen viedä meidät kaupungille tutustumaan.

 Kyllä tästä hyvä vielä tulee.

Wish me laime

”Noh, Rosa sovitaanko nyt niin, että ilmoitat mulle tänään viimeistään neljältä oletko lähdössä?”
Sanoi koulumme kansainvälisyysvastaava puhelimessa reilu puoli vuotta sitten.  
Puhelua seuranneet kaksi tuntia ähkin ja puhkin eri vaihtoehtojen välillä: lähden, jään? lähden! Suostuva päätös johtikin lopulta kahden kuukauden mittaiseen taidekoulu vaihtoon Latvian pääkaupungissa Riiassa. 

Kertaakaan en ole päätöstäni katunut, sillä tiesin, että tämä reissu oli tehtävä itseäni varten. Yksin ei matkaan tarvinnut kuitenkaan lähteä, vaan seuraan liittyi luokkakaveri Henrietta. Aika kohti vaihtoaikaa vierähti järkyttävän nopeasti ja johan sitä istuttiin matkalla kaupunkiin, jota tultaisiin asuttamaan seuraavan kevään ajan. 

Nimeni on Rosa ja opiskelen Hyvinkään taidekoulussa, aikeenani valmistua vuonna 2016 kuva-artesaaniksi. Kuvataiteet ovat koko ikäni olleet lähellä sydäntä ja taidekouluopinnot ovat syventäneet kiinnostusta erikoista alaa kohtaan yhä entisestään. Erityisenä kiinnostuksen kohteenani taiteen saralla on piirtäminen. Vaihtoajaltani latvialaisessa taidekoulussa haen uudenlaista perspektiiviä, oppia ja innostusta 

Erikoisin ostos matkaa varten: selfietikku.

Matka alkoi varhain tänään tiistaiaamuna suuntana länsisatama ja Tallinna. Matka taittui kevyesti aalloilla ja maissa odoteltiinkin tunnin verran bussia, joka jatkoi puolestaan yli 4,5 tuntia kohti lopullista kohdettamme Riikaa. Matkustus kokonaisuudessaan sujui mutkitta, Riian keskustan ruuhkista huolimatta. Valitsimme hieman pidemmän ja monimutkaisemman matkustustavan, sillä lentäen olisi reissu ollut tuplasti kalliimpi. Riian linja-autoasemalla vastassa meitä odotti kaksi muuta suomalaisopiskelijaa sekä yksi paikallinen, joka myös itse opiskelee samaisessa latvialaisessa taidekoulussa. Ystävällinen sekä avulias kolmikko opasti meidät ”uuteen kotiimme”, yli kymmenkerroksiseen opiskelija-asuntolaan.

Nyt hetki lepoa ja sekä henkistä valmistautumista huomiseen koulupäivään. Ohjelmassa lienee ensimmäisinä piirustusta sekä taidegrafiikkaa, taidekoulu esittelyn lomassa.