Tutkimassa

Eilen päätimme pitää hyvin ansaitun vapaapäivän kaikesta kouluun liittyvästä, vihdoin. Sää oli myös meidän puolellamme ja vaikka aurinko näyttäytyikin taivaalla vain hetken, oli ulkona silti miltei kesäisen lämmin sää. Päätimme käyttää lauantaipäivän rentoutuen, ostoksia tehden ja Riikaa tutkien.

Kaupunki näkymää ja Zeppelin marketti hallit.

Päivän tutkimusretki alkoi bussi ja raitiovaunu matkalla kohti kuuluisaa keskustoria. Keskustori sijaitsee vanhan kaupungin liepeillä, lähellä rautatieasemaa ja se koostuu ulos pystytetyistä torikojuista ja – pöydistä sekä valtavista, ensimmäisen maailmansodan aikana pystytetyistä vanhoista ilmalaivojen huoltohalleista. Yhteensä zeppelinhalleja on neljä ja ne on jaoteltu jokainen omaansa tuoreita elintarvikkeita myyvään yksikköönsä. Näitä yksikköjä ovat liha-, kala, hedelmä ja vihannes sekä meijeri- ja lihavalmistetuotteet. Hallien valikoimassa on siis valtaisat määrät todella tuoreita elintarvikkeita, kuten kalatiskin antimista valtaosa liikutteli vielä kiduksiaan. Hinnatkaan eivät olleet päätä huimaavia, muikun kilohinta huiteli 0,60 cnt kohdalla ja lohta saattoi saada alta kuuden euron kilo. Tiskeihin oli päätynyt myös mitä erikoisimpia kala- ja äyriäislajikkeita aina ankeriaasta sampiin asti. 



Markettihallien ulkopuolella vallitsi varsinainen torialue täynnä vaatteita, hedelmiä, meripihkakoruja – sekä muita matkamuisto esineitä myyviä pöytiä ja kojuja. Muutama kirpputoripöytä myös mahtui joukkoon.

Hedelmä ja vihannes halli kuvattuna sisältäpäin.

Meripihkaa, jossa sisällä hyönteisiä.

Keskustori vierailun jälkeen päätimme käydä luonnonhistoriallisessa museossa mukanamme paikallinen opiskelutoveri. Luonnonhistoriallinen museo oli jaoteltu eri teemoittain kuuteen kerrokseen. Alimpana esiteltiin erilaisia kivilajikkeita kuten ametisteja tai kristalleja. Kerroksia ylemmäs siirryttäessä tulivat vastaan laajat kokoelmat erilaisista täytetyistä eläimistä, linnuista sekä hyönteisistä. Lopulta viimeisessä ja ylimmässä kerroksessa esiteltiin erilaisia ihmisen luurankoja, pääkalloja sekä purkitettuja sikiöitä.

Kiviä, jotka hohtavat uv-valossa.

Murto-osa luonnonhistoriallisen museon perhoskokoelmista. Mukaan kuului myös uhainalaisia lajikkeita

Luolamies-vaihtarit.

Museo kierroksen päätyttyä päätimme lähteä etsimään rentoa istuskelupaikkaa ja harhailimme lopulta sattumalta Pyhän Pietarin kirkon etuoville. Pyhän Pietarin kirkko on alun perin rakennettu vuonna 1209 ja siihen on tehty erilaisia laajennus ja korjaustöitä aina 1700-luvulle asti. Neuvostoaikana kirkkoon rakennutettiin hissi, joka tarjosi yleisölle elämyksen tutkia näköaloja. Opiskelijakortilla saimme reippaasti alennusta sisäänpääsystä kirkkoon ja suuntasimmekin hissille, jonka toimintaa valvoi ipadiaan kyllästyneenä selaava naishenkilö. Torni oli ylhäältä melko ahdas ja ilmeisesti kohtalaisen hyvän sään takia oli torniin myös tunkua. Liikkuminen oli hetken miltei mahdotonta, joten ahtaanpaikankammoiselle, jota korkeat paikat jännittävät en voi nähtävyyttä suositella. Mutta saatiinpa mekin sitä muutama kuva napsaistua yläilmoissa. Yhteensä tornilla on mittaa 123 metriä.

Riika on Baltian maiden väkiluvultaan suurin kaupunki, yltäen noin 700 000 asukkaaseen. Kaupungin jakaa Daugana- joki.

Loppuilta menikin kolmen suomalaisen vaihtarin kanssa iltaa istuessa ja keskusteltaessa kukin omista tulevaisuuden suunnitelmista, matkustelusta ja opiskelusta. Good times, näitä päiviä lisää.

Loppukevennys: täytetty jänis luonnonhistoriallisesta museosta. Kiva, eikö?