Loppukirillä

Huomenna lähtee käyntiin viimeiset kolme viikkoa elelyä ja kovaa työntekoa täällä Baltiassa. Nyt onkin hyvä aika katsoa viimeistä reilua neljää viikkoa taaksepäin ja miettiä mitä tänä aikana on tullut opittua. 

Tarkemmin miettiessäni omaa kehitystäni tulin siihen tulokseen, että kehitys kohdallani on ollut etenkin henkistä. Ensinnäkin olen huomannut itsevarmuuteni taiteen tekijänä kasvaneen. Luulen sen johtuvan osittain teknisten taitojeni kehittymisen sekä täällä asetettujen paineiden takia. Täällä halu näyttää parasta osaamistaan kasvaa päivä päivältä. Johtuneeko se lienee siitä, että vieressä istuva paikallinen opiskelija on jo mielettömän taitava piirtäjä vai siitä, että opettajat ovat asettaneet meille kovat odotukset. Joka tapauksessa pienen paineen alla työskentely on mielestäni tuonut tekemiseeni uutta puhtia ja olen saanut aikaan teknisesti itseäni miellyttäviä tuloksia. Eniten tänne tullessani olin huolissani siitä, että vertailisin omia taitojani muihin. Tästä ei ole kuitenkaan mitään huolta, sillä olen päättänyt olevani täällä tekemässä omaa juttuani sekä nimenomaan oppimassa uutta ja kehittämässä itseäni. 

Melkein valmis. Huomenna vielä 2x40 minuuttia viimeistelyä.

Toisena olen oppinut kärsivällisyyttä, mutta olen kuitenkin alkanut rentoutua. Olen aina ollut tarkka, huolellinen ja määrätietoinen tekijä. En missään nimessä luovuttaja, eikä epäonnistuminen tule kyseeseenkään. Täällä olen kuitenkin huomannut, että on okei tehdä virheitä. Aina saat apua joltain enemmän osaavalta eli viimeistään opettaja tulee ja opettaa kirjaimellisesti kädestä (tai pensselistä) pitäen ja sitä kautta opit enemmän annetusta tehtävästä. Täällä kaikki neuroottisuus on unohdettava, sillä tekotahti on täällä järkyttävän nopea ja ylimääräiseen viilailuun ei ole turhaa aikaa. Tämä on ollut tavallaan helpottavaa, sillä olen huomannut liian tarkkuuteni työskenneltäessä olevan enemmän uuvuttavaa kuin hyödyllistä. Ehkä tämän kokemuksen myötä löydän viimein kultaisen keskitien tarkkana, mutta rentona tekijänä.

Luonnollisesti olen myös oppinut paljon teknisiä asioita. Varsinkin maalauksessa olen oppinut aivan valtavasti. Olen oppinut uudenlaisen enemmän ”piirustusomaisen” tavan piirtää, luoden valoja ja varjoja uudella tavalla. Olen myös ehkä löytänyt enemmän omaa tyyliäni ja vahvuuksiani piirtäjänä ja olen alkanut enemmän hyödyntää taitojani vahvan viivan käyttäjänä. Maalauksessa olen oppinut öljyväreistä, niiden sekoittamisesta ja käsittelystä mielettömästi. Olen oppinut miten maalata erilaisia materiaaleja luoden niihin materiaalin tuntua, sekä oppinut paljon valon ja varjon maalaamisesta. Erityisesti havainnon tekeminen kohteesta ja sen siirtäminen paperille tai kanvaasille on kehittynyt. Enää puuttuu oman kuvamaailman sekä ilman mallia piirtämisen kehittäminen ja näistä saankin seuraavan kehityskohteen.  

Maalaus vielä keskeneräisenä. Tämän kanssa on tuskailtu ensimmäisestä viikosta lähtien.

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä on oman maailman ja näkemyksien avartaminen. Täällä olen oppinut, että kaikkialla ei opeteta asioita samalla tavalla. Taiteen tekemiseen löytyy niin monta eri tapaa ja tekniikkaa kuin niille on tekijää, mutta tärkeintä on pystyä mukautumaan erilaisiin tilanteisiin ja pyrkiä oppimaan kanssa tekijöiltään. Muualta voi aina saada jotain uutta, mitä soveltaa omaan tekemiseensä luoden mielenkiintoista ja omaperäistä jälkeä.

Mukaan on siis tarttunut paljon asioita ja kokemuksia, mitä ei muualta voi saada. Innolla odotan, mitä oppia viimeiset kolme opiskelu viikkoa tuovat tullessaan, vaikka luvassa onkin paljolta itsenäistä työskentelyä. Ehkä nyt on aika laittaa peliin kaikki ennen ja jälkeen kokemusta saamansa tieto ja taito ja lähteä loppurutistukselle.