Printmaking

 

Grafiikka on taiteenala, josta on tullut lyhyessä ajassa minulle todella tärkeä. Ensi kosketuksia olen grafiikkaan ottanut jo lukio aikoina ja ensimmäinen kokeilemani taidegrafiikkaan viittaava tekniikka oli serigrafia. Serigrafia eli toiselta nimeltään silkkipaino on menetelmä, jossa väri painetaan seulakankaan läpi. Seulakankaalle puolestaan on erilaisin menetelmin luotu haluttu kuvio esimerkiksi valotusemulsion avulla. Serigrafialla helposti syntyvät esimerkiksi kuvan painanta erilaisille tekstiileille tai vaikka puulle.


Taidegrafiikalla tarkoitetaan erilaisia painotekniikoita. Tekniikat jaotellaan syväpainoon, kohopainoon, laakapainoon sekä silkkipainoon ja nämä kaikki sisältävät erilaisia menetelmiä, joita kahden käden sormet eivät riitä laskemaan. Erilaisia tekniikoita on myös mahdollista yhdistää. Tutuimmaksi tulleet tekniikat ovat varmaankin syväpainon etsaus eli viivasyövytys sekä kohopainon tekniikat.



Happoa.

Mainitsinkin eräässä aikaisemmassa päivityksessäni, että olemme päässeet kokeilemaan etsausta myös vaihtomme aikana. Tänään olivat vaihtomme viimeiset kaksi oppituntia taidegrafiikkaa ja oli aika ottaa ensimmäiset vedokset laatasta. Ensimmäinen ja järkyttävin ero kotimaassa työskentelyyn on täällä työturvallisuuden huomiointi ja täysin erilaiset ammattikäytänteet. Turvallisesti työskentelyä meillä painotetaan jatkuvasti omassa koulussamme ja grafiikan opettajamme suosii kaikessa työvaiheista siivoukseen turvallisempia vaihtoehtoja: pidämme suojahanskoja ja – vaatteita, kemikaalien kanssa olemme äärimmäisen varovaisia ja työvälineiden pesussa hyödynnämme tavallista ruokaöljyä myrkyllisen tärpätin sijaan. Suomessa meille on painotettu säästeliäisyyttä värien käytössä ja ylijäämä värit yleensä säilötään. Myös paperin kunnioittamista on omassa koulussamme painotettu ja omassa koulussamme pyrimme hyödyntämään kaikki niin sanottuja hukkapapereita myöden. Täällä asiat ovat toisin, todella toisin. Työturvallisuudesta ei ole pienintäkään tietoa, kun opettajamme työntää paljaat kätensä happoaltaaseen hapuillessaan syöpymässä olevaa kuparilaattaa. Tämän jälkeen hän pesee kätensä puhtaalla tärpätillä. Suojahanskoja emme mekään tänään pidä, sillä eiväthän edes paikalliset opiskelijat niitä käytä vedostaessaan. Muistoksi tästä päivästä jäivät neljän vedoksen lisäksi pikimustat sormenpäät sekä keltaisia tippoja paitaan rautakloridi hapon jäljiltä. Täällä tehdään lähestulkoon kaikki juuri päinvastaisesti kuin mitä meille on omassa koulussamme opetettu.




Hauska ero oli käsin pyöritettävä prässi sillä oman koulumme prässi toimii sähköisesti.

 

Laattojen vedostusvaihe ei mielestäni juurikaan eronnut kotimaassa opitusta: vedostuspaperit veteen likoamaan, painoväriä laatalle ja sitten laattaa siistimään ja ei muuta kun prässin läpi. Huomioni herättivät valtavat väripurkit, joiden pinta oli täysin kuivunut korpuksi. Viime viikolla grafiikan oppituntiemme alkaessa paikallinen opettajamme joutui tuntiemme alussa siivoamaan edellisen ja ilmeisesti välinpitämättömän ryhmän avonaisia väripurkkeja pöydiltä. Surullisena hän huokaili värien kuivuvan pilalle. Eli ei muuta kun kaivertamaan rutikuivia maaleja purkkien pohjilta.

Kuivuneita maalipurkkeja.

Ensimmäinen vedos eli koevedos onnistui yllättävän hyvin ja edellisviikolla tekemäni virheet eivät vaikuttaneet lopputulokseen. Onneksi. Tein ajanpuutteen vuoksi tänään vain neljä vedosta: kaksi mustaa, yhden vaalean ruskean ja yhden tummanruskean. Toinen musta vedos onnistui mielestäni parhaiten, sillä opettaja ehdotti, että vedostusvaiheessa jättäisin enemmän väriä laatan reunoille. Tämä loi mielestäni intensiivisen ja kolmiulotteisemman lopputuloksen. Jatkamme luultavasti itsenäisillä tunneilla vedosten ottamista nyt kun viimein tiedämme mistä löydämme kaikki tarvitsemamme työvälineet.

Vaaleanruskea vedos.
 

 

Omasta mielestäni onnistunein vedos.

Harmikseni taidegrafiikka on varsin hidasta ja työlästä, varsinaista käsityötä ja emme ehdi vaihtomme aikana kokeilemaan muita tekniikoita. Varsinkin kohopainon tekniikat, kuten puupiirros kiinnostavat minua.


Ehkä myöhemmin tulevaisuudessa sitten.