Rantaviivaa

 

 

Edeltävä viikko rullasi eteenpäin tuttuun ja totuttuun tapaan muutamia lukujärjestys muutoksia lukuun ottamatta. Edeltänyt kouluviikko aloitettiin vasta keskiviikkona maanantaina juhlitun itsenäisyyspäivän takia, joten paljoa ei ole koulun osalta ehtinyt tapahtua tällä viikolla.

Vapauden monumentin kukitusta Latvian itsenäisyyspäivänä 4.5.

Keskiviikkona jatkoimme kuvanveiston töillä, joita olemme työstäneet ensimmäisestä koulupäivästämme asti. Nyt oli vuorossa kipsiin valamista, jota olemme jo kerran kokeilleet omassa koulussamme. Jälleen kerran tuttuun tapaan menetelmät olivat jokseenkin poikkeavia kotimaassa opituista ja tilannetta ei helpottanut lauma opettajia, jotka olivat tulleet arvostelemaan neljännen vuosikurssilaisen lopputyötä. Myös kuvanveiston opettajamme liittyi arviointitilaisuuteen ja työskentelyä oli jatkettava itsenäisesti. Tilanteesta kuitenkin selvittiin ja kipsit saatiin valettua. Kuvanveiston tuntien jälkeen jatkui piirustuksen tunnit ja luokan äänekkäimmän oppilaan toiveesta jatkoimme kansainvälisyysvastaavamme Inesen muotokuvalla, ilman Ineseä tosin. Tehtävänä oli siis piirtää muistista tai logiikkaa noudattaen. Tämä oli haastavaa, sillä olimme viimeksi piirtäneet muotokuvaa mallin kanssa suunnilleen kaksi viikkoa sitten.

Tutkielma jaloista. Käytetty aika 2x 40min.

Torstaina oli ensimmäinen päivä, jona vaikuttivat lukujärjestyksen muutokset. Aamu aloitettiin uuden maalausopettajan tunneilla. Täysin tuntematon opettaja ei meille kuitenkaan ollut sillä hän on muutamaan otteeseen tuurannut aikaisempien kurssien maalauksen tunneilla. Tunnit aloitettiin aamu auringon paisteessa ulkona, tehtävänämme maalata koulunpihalta näkyvää tienäkymää sekä rakennuksia. Aamuisen ulkomaalauksen jälkeen oli piirustustuntien aika ja tänään onneksemme saimme jotain uutta piirrettävää: jalkoja. Eteemme lattialle kiikutettiinkin geometrisiin muotoihin pelkistettyjä jalka veistoksia, joista tarkoituksena oli reilussa tunnissa piirtää kaksi. Koska aikaa oli niin rajatusti tuli keskittyä vai muodon pelkistämiseen, viivaan sekä mittasuhteiden hallintaan, varjot eivät olleet välttämättömiä. Tehtävä aluksi vaikutti hankalalta, sillä minun paikaltani suorin näkymä jalka veistoksiin oli suoraan takaa ja suoraan edestä. Vaikka erilaisilla mittasuhteilla ja lyhennyksillä pelaaminen on mielestäni haastavaa, onnistuin tehtävässä odottamaani paremmin. Paikallisten opiskelijoiden toiveesta jatkamme tehtävää ensi viikolla, joten seuraavaksi vuorossa on varjostaminen. Pitkälle iltapäivään jatkettiin maalauksentuntien ja abstraktin sommittelun merkeissä.

 

 

Torstaisin ja perjantaisin työstämme tällaisia asetelmia muutaman tunnin. Tässä esimakua tulevasta: lasia lasin päällä.

 

Perjantaina lyhyen koulupäivän jälkeen päätimme aurinkoisen sään saattelemana siirtyä kuitenkin sisätiloihin ja päädyimme kuun vaihteessa avattuun taidenäyttelyyn, jonne oli koottu 1800.–1900-luvun taitteen helmiä ja näyttelyn painotuksena oli impressionistisen ajan taide. Taiteilijakaartiin mahtui kuuluisia nimiä: Cezanne, Matisse, Picasso, Chagall, Renoir sekä tietysti Van Gogh.  Katsastettuamme taidenäyttely lähdimme tutkimaan taidemuseon muita kerroksia, joista seuraavina olivat ”oriental gallery” sekä ”gallery of paintings”.  Oriental gallery koostui pääosin itämaisesta taiteesta, vanhoista käyttöesineistä ja kuului museon kokoelmiin yksi muumiokin. Gallery of paintings puolestaan sisälsi koosteen länsieurooppalaisesta maalaus- ja veistostaiteesta, joukkoon oli mahtunut myös yksi suomalainen teos. Katselu kokemusta laimensi surkea ripustus: osa maalauksista oli hyvin korkealla eikä niitä päässyt tutkimaan lähempää, pahimmillaan öljyvärimaalaukset kiiltelivät valossa eikä niistä saanut pienintäkään vähää selkoa.

 


Lämpimän aurinkoinen lauantaiaamu aloitettiin kierroksella kirpputori tapahtumassa. Tapahtuma oli järjestetty ulkona isohkolla aukiolla, jonne myyjät olivat tuoneet vaaterekit, pöydät ja myytävät tuotteensa. Tuotteiden hinnat olivat usein neuvoteltavissa, vaikka moni myyjä pitäytyikin valmiiksi asettamissaan hinnoissa. Osa myyjistä myi itse valmistamiaan tuotteita, kuten koruja tai maalauksia. Suurin osa pöytien tarjonnasta koostui kuitenkin käytetyistä vaatteista, käyttöesineistä ja oli alueelle kannettu muutamia isompia huonekaluja myös. Päivän hienoin löytö oli vanha filmikamera, jonka toimivuudesta minua nuorempi, hymyilevä myyjätyttö oli vakuuttunut. Toinen huippu ostos oli paikallisen naisen itse valmistamat korvakorut. Hän innostui avaamaan myös korujen vaativaa valmistusprosessia, jossa hän joutuu kovettamaan materiaalia ensin uunissa ja sen jälkeen leikkaamaan siitä halutun muotoista.
Korut hän oli itse maalannut suosien erilaisia värejä sekä geometrisia kuvioita.



 Kirpputorilla tutkiessa ja myyjien kanssa jutustellessa vierähti useampi tunti ja seuraavana ohjelmassa oli lyhyt junamatka Jurmalaan, suosittuun kylpylälomakohteeseen, jossa kuuleman mukaan oli upea hiekkaranta. Ja upeahan se olikin. Jurmala on noin 14 kilometrin päässä keskustasta sijaitseva merenrantakaupunki, jossa asustelee suunnilleen 50 000 asukasta. Hiekkarantoineen ja kylpyläpalveluineen kaupunki vetää paljon turisteja, mutta on kuulemani mukaan todella kallista aluetta asua tai omistaa kiinteistöjä, sillä verotus on alueella katossaan. Junalippu Riianlahden rannalla sijaitsevaan kaupunkiin maksoi 1,40€/suunta.

Jurmalan hiekkarantanäkymää. Rantaviivaa on 26 kilometriä.

Sunnuntai vietetäänkin kiltisti koulutehtävien parissa valmistautuen kahteen viimeiseen täyteen kouluviikkoon.

Gerda, Henna-Kaisa, Henrietta, minä.