Seven days

Koulun takapiha sen kun komistuu kevään edetessä.

Latvian vaihdon viimeiset seitsemän päivää pyörähtivät tänään käyntiin. Koti-ikävä alkaa kieltämättä jo painaa ja pieni stressin puuska täällä keskeneräisinä lojuvista koulutöistä, sillä ensi viikon keskiviikkona meillä on töidemme arviointi tilaisuus. Tilaisuuteen paikalle saapuvat ilmeisesti suurin osa meitä opettaneita opettajia sekä mahdollisesti koulun muita opiskelijoita.

Kritiikkitilaisuus tulee meidän kohdallamme olemaan luonnollisesti poikkeuksellinen verrattuna paikallisten opiskelijoiden töiden arviointitilaisuuksiin. Saimme ensi makua tulevasta noin reilu viikko sitten kahden muun suomalaisen vaihtarin kritiikkiä seuratessa. Työt asetettiin komeaan riviin koulun käytävälle, jossa kaikki pystyivät tutkimaan valmistuneita töitä. Opettajat puhuivat läpi kritiikin latviaksi ja kansainvälisyysvastaan tehtäväksi jäi opettajien puheen tulkkaaminen. Opettajat lähinnä kertoivat kurssilla tehdyistä töistä, niille asetetuista tavoitteista ja tietysti tavoitteiden saavuttamisesta. Sanaakaan ei arvioinnin kohteena olleen oppilaan tarvinnut kertoa omista töistään, missä oli mahdollisesti onnistunut ja missä ei ja missä kokee kehittyneensä. Itse arviointia ei siis täällä suosita. Se tuli vähintään selväksi kun paikallinen opiskelija kertoi versionsa omista kritiikkitilaisuuksistaan. Täällä arvioijina toimivat kaikki koulun opettajat joille valmiit työt toimitetaan näytille ennalta mainittuun luokkatilaan. Tämän jälkeen opettajat sulkeutuvat keskenään luokkatilaan ja tämän arviointi keskustelun aikana, johon opiskelija ei siis itse liity, päättävät opettajat oppilaan töiden arvosanan. Arvosana ilmoitetaan oppilaalle, mutta muuta palautetta et töistäsi saa. Oppilaalta jäävät siis pimentoon omien töidensä kehityskohdat, virheet ja onnistumiset. Oppilaalle ei anneta vuoroa perustella omissa töissään tekemiään valintoja, vaan arvosanat annetaan viileän toteavasti.

 

 

Mielestäni itse arviointi ja palaute ylipäätään ovat juuri tärkeitä asioita liittyen omaan henkilökohtaiseen kehittymiseen. Positiivinen palaute kannustaa tekemään ja luo onnistumisen tunteita, kun negatiivinen palaute puolestaan saa sinut tekemään töitä kahta kovemmin oppiaksesi. Kumpikaan palaute ei toimi yksinään: jatkuva positiivinen palaute ei kehitä paremmaksi ja jatkuva negatiivinen palaute omalta osaltaan saattaa lannistaa. Yhdessä nämä kuitenkin toimivat. Palaute on avain onnistumiseen.

Latvian käytännöt eroavat aikamoisesti oman kouluni kritiikkikäytännöistä, joissa esittelet töitäsi muulle ryhmälle sekä aineen opettajalle ja kritiikki käydään yhteisenä keskusteluna. Keskustelussa kaikki voivat esittää huomioita tai heränneitä kysymyksiä töistäsi. Tilaisuudessa saat itse myös mahdollisuuden analysoida omaa tekemistäsi ja muiden kommenteista saattaa ilmetä näkökulmia, joita et itse ollut aikaisemmin tullut ajatelleeksi. Palautetta annetaan puolin toisin opettajalta oppilaalle ja päinvastoin. Ja kerta kaikkiaan, oppilaalle annetaan rehellistä palautetta niin onnistumisesta kuin kehitettävistä kohteista.

 

Mutta nyt on aika jättää palautteet sikseen ja katsahtaa eiliseen onnistumisen täyteiseen koulupäivään. Viimeiset kuvanveiston tunnit alkoivat keskiviikkona aamupäivällä ja aloitimme työskentelyn, vaikka opettajamme häikäisi poissaolollaan. Iloksemme neljännen vuoden opiskelija oli jälleen viimeistelemässä lopputyötään ja oli innokas neuvomaan meitä seuraavaan työvaiheeseen. Oli nimittäin aika nakutella taltan ja puisen nuijan avuin lopullinen kipsivalu ulos negatiivisesta muodostaan. Aluksi tuntui vaikealta alkaa paukuttaa taltalla kipsiä pelossa, että rikkoisi vahingossa osan lopullisesta työstään. Kipsimuotin irtoamista helpotti kuitenkin viime kerralla negatiivisen muodon sisälle levittämämme puulattia vaha. Vaha ilmeisesti erotti muotin ja työn muodot toisistaan ja irrottaminen kävi aika näpsäkästi. Päivän viimeinen tunti meni työtä hioessa hiekkapaperilla sekä raspilla ja myös mahdollisten virheiden korjailussa. Kuvanveiston opettajamme kuitenkin toivoi meidän tulevan vielä perjantaina tunniksi kahdeksi viimeistelemään töitä lopullista kritiikkiä varten.

Lopulta alta paljastui tämä.

Varsinaiset piirustuksen tuntimme loppuivat viime viikolla, sillä tämä viikko on täysin pyhitetty paikallisten opiskelijoiden perusaineiden tenteille. Opettajamme antoi meille kuitenkin tehtävän itsenäistä työskentelyä varten ja eilen jatkoimmekin edellisviikolla saatua tehtävää. Mallina meillä tällä kertaa oli täytetty teeri-lintu. Minulle työskentelyssä haastavinta oli erottaa tummimmat ja valoisimmat valo- ja varjokohdat linnun hieman rähjäisen höyhenpeitteen vuoksi. Otuksen höyhenet eivät kiiltäneet mistään kohtaa ja myös sulkien varjostaminen toi oma haasteensa. Mutta kyllä sitä lopulta noin kolmen tunnin työstön jälkeen lintua muistuttava luontokappale syntyi paperille.

 

Ikävä puoli vaihtojaksomme sijoittumisessa näin loppukeväälle on tämä jatkuva muutosten mylläkkä. Meille oli muutama luokkatila sovittuna tietyille päiville, joissa meidän oli mahdollista suorittaa itsenäisen työskentelyn tunteja esimerkiksi maalauksen merkeissä. Kaikki maalaustilat ovat kuitenkin täyttyneet lopputöitään viimeistelevistä viimeisen vuoden opiskelijoista, eikä meille ole juuri jäänyt työskentely tilaa. Tilat käyvät ahtaiksi juuri pienten luokkatilojen ja isojen maalauskokojen takia. Ratkaisuna päätin ottaa isoimman maalaukseni (100x70cm) mukaan asunnollemme ja riskin ottaen jatkaa työn maalaamista siellä. Vuorasin lattian muovipusseilla ja sanomalehdillä sekä virittelin yölamppuja valaisemaan työpistettä. Hiljalleen lähti maalaus etenemään, vaikka olen kokenut viimeisen kuukauden olevani sen kanssa täysin jumissa. Huomaan kuinka ilman selkeää referenssikuvaa (eli malli kuvaa) tai mallia, on minulle maalaaminen entistä haastavampaa ja työläämpää. Maalaaminen on ehdoton kehityskohteeni ja olenkin miettinyt kesäloman aikana töiden lomassa maalaavani enemmän ja harjoittelevani erityisesti värien sekoittamista sekä materiaalintunnun hallintaa.

Uusi työpiste.

 



Vielä riittää töitä, vaikka kotiinpaluu polttelee ja hieman jännittää. Loppusuoralla ollaan.